Auttaminen on yhteistyötä ja kompromisseja
17. huhtikuuta 2017
Tilanne, jossa ammattilainen pyrkii auttamaan nepsy-asiakasta ja perhettä, on hankala monesta syystä, mutta eniten varmaan siksi, että jokainen yksilö ja perhe on niin erilainen. Ammattilainen tarvitsee työnsä tueksi siis yksilöllistä tietoa. Tätä varten hän tarvitsee resursseja voidakseen kartoittaa jokaisen yksilöllisen tilanteen ja voidakseen hahmottaa perheen luomaa kasvuympäristöä. Myös asiakas tarvitsee tietoa siitä, mikä hänen tilanteensa on suhteessa muihin ja mitä mahdollisuuksia ja uhkia se hänelle luo. Mitä pidemmälle vaikea tilanne on päässyt etenemään, sitä suuremmaksi se on usein myös kasvanut ja sitä enempi tarvitaan tietoa. Sekä varhaista että korjaavaa työtä pitää siis tehdä, ja usein korjaavakin työ on ennaltaehkäisevää työtä tulevaisuutta ajatellen. Vaikka emme voi hoitaa korjaavaa työtä täysin samalla tavalla kuin varhaisen puuttumisen työtä, on joitain yhteneviä piirteitä tietoon liittyen, joita on hyvä huomioida näissä kummassakin työmuodossa.
Tieto on valtaa
Yksilöllisyys syntyy mm. siitä, että me kaikki koemme asiat aina oman suodattimen kautta. Tämä suodatin on muokkautunut kokemustemme ja oppimisemme myötä ja se ohjaa huomiotamme, keskittymistämme sekä näkökulmiamme ja suhtautumistamme. Ammattilaiset katsovat asioita työnsä ja koulutuksensa muokkaamasta ammattilaisten suodattimesta ja nepsy-henkilöt sekä heidän perheensä omalla kokemuksella. Ammattilaiset katsovat asioita usein yhteiskunnan tasolla ja perheet näkevät asiat ruohonjuuritasolla. Nämä kaksi tapaa nähdä syntyvät hyvin erilaisista suodattimista, mutta kumpikaan ei ole sen oikeammassa kuin toinen. Ne ovat vain saman asian kaksi eri puolta.
Erilaiset suodattimet luovat haasteita yhteisen ymmärryksen löytämiseen, joka on kuitenkin ensisijaisen tärkeää auttamistyössä. Jos asiakas ei tule kohdatuksi, ei hän tule ymmärretyksi. Ja jos asiakas ei tule ymmärretyksi, ei häntä voida auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi ihmisyyden vahvimmista voimista on autonomia, eli halu ohjata itse omaa elämäänsä. Jos emme kohtaa yksilöä ja perhettä heidän oman ymmärryksensä kautta, emme pysty auttamaan heitä ohjaamaan itse elämäänsä, vaan alamme tarjota heille omia ratkaisuitamme. Se ei ole auttamistyön tavoite, jos haluamme tukea ihmisten itsenäisyyttä. Jos emme luota siihen, että ratkaisut löytyvät aina yksilöstä ja perheestä itsestään, me luomme vain erilaisia riippuvuussuhteita asiakkaisiin. Kuulemalla asiakasta aidosti, voimme tarjota hänelle tukea oman tiedon hyöyntämiseen hänen elämässään. Tarjoamalla uutta tietoa tarjoamme asiakkaille valtaa omaan elämäänsä ja päätöksentekoon.
Auttamistyötä on hyvä tehdä siis aina asiakkaan ja perheen oman ymmärryksen pohjalta, vaikka antaisikin näkökulmia myös ammattilaisen näkökulmasta. Itse annan asiakkaille aina mahdollisimman paljon tietoa hänen tilanteeseensa liittyen, koska tieto on valtaa myös oma elämän suhteen. Jos en tiedä jotain, otan siitä selvää ja toimin tulkkina tämän tiedon välittämisessä asiakkalle. Yksilöiden ja perheiden täytyy tietää hyvin varhain mahdollisimman paljon tietoa omaan tilanteeseensa vaikuttavista faktoista ja ilmiöistä, jotta he voivat itse tehdä tilanteeseensa parhaiten sopivia päätöksiä. Ammattilaisina me voimme avartaa myös yksilöiden näkemyksiä ja tuoda heidän tietoonsa uusia ideoita ja uutta tietoa, mutta me emme voi koskaan ottaa käsiimme valtaa, jolla päättäisimme asiakkaan puolesta.
Kaikki tieto on arvokasta
Nepsy-perheet kokevat hyvin usein, että heitä ei ymmärretä ja että heidän tilannettaan vähätellään. Toisin sanoen perheet kokevat, että heidän kertomaansa tietoa ei arvosteta. Mitä enemmän olen tehnyt töitä nepsy-perheiden kanssa (sekä nuorten että aikuisten nepsy-henkilöiden asialla), sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, kuinka arvokasta tietoa asiakkaillani ja heidän perheillä on hallussaan. Olen ottanut tavakseni kerätä tätä tietoa valmennusprosessin edetessä säännöllisesti, sillä mitä enemmän olen panostanut asiakkaan oman tiedon kartoittamiseen, sitä helpommalla olen päässyt omassa työssäni. Tämä tieto on ollut kullan arvoista hyvin konkreettisestikin, sillä sen avulla on voitu arvioni mukaan säästää paljonkin aikaa ja vaivaa.
Asiakkaan tiedot eivät välttämättä kuitenkaan yksistään riitä elämästä selviämiseen, jolloin tueksi tarjotaan ammattilaisen tietoa. Ammattilainen voi tarjota peiliä, joka antaa tietoa asiakkaan ja hänen elämänsä sisältävistä mahdollisuuksista, vahvuuksista ja keinoista edetä sekä ratkaista ongelmia. Ammattilainen voi tarjota lisäpaloja tiedon palapeliin, joka auttaa asiakasta hahmottamaan tilanteensa ja jäsentämään ymmärrystään. Ammattilainen voi myös tarjota vahvistusta asiakkaan reppuun, joka sisältää selviytymisen tarvikkeet. Ammattilainen voi lisäksi aina auttaa asiakasta lukemaan tämän elämänkarttaa sekä kartoittaa apuna uusia elämänalueita.
Näin ollen on mielestäni täysin oikein sanoa, että kumpikin tieto –asiakkaan ja ammattilaisen – ovat aidossa auttamistilanteessa yhtä arvokkaita ja yhtä oikeita. Tämä ymmärrys yhteisen tiedon jakamisesta auttaa meitä kuromaan umpeen sitä kuilua, joka ammattilaisten ja asiakkaiden välillä tuntuu usein vallitsevan. Tämä ymmärrys auttaa meitä suhtautumaan kaikkeen tietoon yhtä suurella mielenkiinnolla ja ohjaa meitä luomaan uutta tietoa yhdessä, jaetun ymmärryksen pohjalta. Koska vain uusi tieto auttaa uusille urille, ja jos toivomme muutosta, on meidän tavoiteltava uudistumista. Yhdessä luotu ymmärrys ei voi siis rakentua vain joko ammattilaisen tiedon ympärille tai vain asiakkaan tiedon ympärille vaan niistä voi yhdessä luoda kokonaisuuden, joka auttaa ammattilaista auttamaan ja asiakasta hyötymään avusta.
Kompromissi on välimuoto
Jokainen ymmärtää, että perheillä on asiantuntijuus heidän perheen ja lasten yksilöllisissä asioissa ja ammattilaisilla taas on asiantuntijuutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja tutkimustiedosta. Mutta kuinka moni kokee, että yhteistyö on aina summa näistä kahdesta näkökulmasta, jolloin sitä kutsutaan kompromissiksi!? Osa perheistä ja yksilöistä toivoisi saavansa kaikki mahdolliset resurssit ja tuet käyttöönsä, mutta tämä on harvoin mahdollista. Osa perheistä taas tyytyy vähään ja saattaa löytää itsensä myöhemmin vielä hankalammasta tilanteesta. Hyvä tilannearvio ja palvelutarpeen kartoitus on juuri siksi niin tärkeä, että kenenkään osapuolen resursseja ei menisi hukkaan sopimattomissa palveluissa, väärään aikaan tarjotussa palvelussa tai palvelusta, jota asiakas ei jostain syystä pysty hyödyntämään juuri sillä hetkellä.
On hyvä muistaa, että esimerkiksi diagnoosi ei ole suoraan lupaus mistään tuesta tai palvelusta, koska tilanteet ja tarpeet ovat aina hyvin yksilöllisiä. Ja koska yhteiskunnissa on vain tietty määrä resursseja jaettavissa, on ammattilaiset koulutettu jakamaan nämä resurssit parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä työ on hyvin vaikeaa, varsinkin jos työntekijöille ei ole tarjottu tarpeeksi aikaa kunnon tilannearvion tekemiseen. Tämä pohjatyö kannattaa silti tehdä mahdollisimman hyvin ja vielä vähän paremmin, sillä se voi ohjata asiakkaan elämän suuntaan, joka määrittelee pitkälti hänen tulevaisuutensa. Tämä ei onnistu kunnolla ilman asiakkaan oman tiedon hyödyntämistä, sillä vain asiakas itse voi osoittaa missä kohtaa omaa elämänkarttaansa hän sijaitsee. Auttamistyötä taas on hyvin vaikea tehdä, jos ei tiedä mistä lähtökohdista asiakas lähtee etenemään.
Pohjatyön on tehtävä hyvin
Auttamisjärjestelmämme on luotu niin, että ensin tarjotaan aina matalan kynnyksen apua, ennen kuin asiakkaita ohjataan erikoistukien piiriin. Tästä syystä esimerkiksi lasten ja nuorten vanhempia ohjataan ensisijaisesti vahvistamaan ensin perusasioita perheessä, ennen kuin voidaan vakuuttua siitä, että perhe tarvitsee vahvempaa (ja kalliimpaa) erityisosaamista tuekseen. Tähän varhaiseen tukeen on mielestäni syytä panostaa ajallisesti ja laadullisesti hyvin paitsi ammattilaisten osalta myös perheiden osalta! Koska perusasioissa tukeminen auttaa laadukkaan ja hyvinvoivan elämänpohjan vahvistamisessa, ja ilman tukevaa pohjaa on vaikea rakentaa mitään pysyvää. Varhainen matalan kynnyksen perustuki osoittaa myös selkeästi mahdollisen tarpeen erityistason tukeen, jos ongelmat eivät selviä laadukkailla varhaisilla tukitoimilla.
Ammattilaisten on kuitenkin hyvä huomioida, että monissa nuorten ja nuorten aikuisten nepsyjen perheissä perusasioihin ei ole haettu tai saatu aikanaan tarpeeksi ajoissa tukea, jolloin tilanne on voinut kärjistyä niin, että perheen voimat ovat kuluneet loppuun. Tai perhettä ja yksilöä ei ole kohdattu kunnolla, jolloin he ovat kulkeneet pitkän tien eri palveluiden tuessa hyötymättä kunnolla mistään. Kun tällaisessa tilanteessa lähdetään tarjoamaan ensisijaisesti hyvin matalan kynnyksen perustukea, tuntuu se kuormittuneista ja osaavista vanhemmista ja aikuisista nepsy-henkilöistä nöyryyttävältä ja hyödyttömältä sekä viimeisiä voimia kuluttavalta. Näissä tilanteissa on syytä ohjata yksilö tai perhe pikimiten osaavan ammattilaisen tuen piiriin, esimerkiksi nepsy-valmennukseen, jotta voimia ei enää kuluteta turhaan. Valmennuksessa yksilöä ja perhettä lähdetään vahvistamaan ja voimauttamaan, jotta tilanne saadaan neutralisoitua ja löydetään voimavaroja lähteä ratkaisemaan elämän tuomia haasteita.
Vanhempien ja aikuisten nepsy-henkilöidenkin on hyvä ymmärtää, että hyvä pohjatyö on tehtävä jossain vaiheessa, ja erityistuen piirissä se kuluttaa kallista aikaa ja rajallisia resursseja. Omien vaikuttamismahdollisuuksien tutkiminen aidosti omassa elämässään luo vahvempaa pohjaa myös erityistason tuelle, sillä huteraa pohjaa on vaikea vahvistaa ylhäältä päin. On myös syytä jokaisen muistaa, että mitä enemmän kulutamme resursseja erityistuen piiristä, sitä harvempi erityistason tukea tarvitseva sitä saa. Siksi on syytä hyödyntää myös kaikki varhainen ja matalan kynnyksen tuki jota tarjolla on, koska ne auttavat vahvistamaan elämän perustuksia myös niin, että erityistason tuen pystyy ottamaan vastaan ja siitä saa irti kaiken sen hyödyn mitä sillä on tarjottavanaan.
Ps. Neuropsykiatrinen valmennus asettuu varhaisen ja korjaavan työn välimaastoon, tarjoten valmentajan osaamisesta riippuen kumpaankin työhön menetelmiä. Valmennus voi olla sekä varhaista perustukea vasta diagnoosin saaneelle lapselle/nuorelle/aikuiselle/perheelle tai se voi olla hyvin kuntouttavaa tukea tai molempia yhtäaikaa, tarpeen mukaan. Erityisesti monen nuoren nepsy-henkilön kohdalla nepsy-valmennus tarjoaa sekä kartoittavaa ja liitännäisongelmia ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen tukea, että korjaavaa ja kuntouttavaa tukea pitkäaikaisten vaikeuksien ja jo syntyneiden liitännäisongelmien hoitamiseen. Valmennus toteutetaan aina tarpeen vaatiessa ja mahdollisuuksien salliessa yhteistyössä asiakkaan lähiverkoston kanssa ja yleensä jokainen joutuu osaltaan tekemään kompromiseeja parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.
Tähän kaikkeenhan on onneksi herätty vuosien varrella ja yhä enenevissä määrin panostetaan varhaiseen, matalan kynnyksen yksilölliseen tukeen. Ne nuoret, aikuiset ja perheet, jotka ovat kuitenkin jo kasvaneet ilman tätä perustason vahvaa tukea ja joutuneet sinnittelemään heikolla pohjalla, tarvitsevat myös apua ja tukea ongelmavyyhtien avaamisessa ja huonojen kokemustensa korjaamisessa. Tästä syystä minä haluan käyttää ammattitaitoani myös korjaavaan työhön, jolla voidaan auttaa niitä väliinputoajia, joilla myös on oikeus kurotella unelmiaan ja päästä potentiaaliinsa, sekä saada kokemusta osallisuudesta yhteiskunnassamme ja yhteisöissämme. Emme saa siis unohtaa varhaisen tuen rinnalta korjaavaa työtä, jolla voidaan parantaa niiden nepsy-henkilöiden hyvinvointia ja elämänlaatua, jotka ovat aikanaan jääneet vaille yhteiskuntamme tukitoimia ja yhteisömme ymmärrystä ja hyväksyntää. Heidän auttamisensa vaatii usein vahvaa osaamista ja kokemusta, jotta heidän ei tarvitsisi enää kokea elämässään lisää väärinymmärryksiä, ymmärtämättömyyttä tai heille sopimatonta auttamista.
