< Valmennuskeskus Neppari

Nepparin napsahduksia

Valmentajan välähdyksiä voimaantumisesta

Itsemyötätunnon voima!

Oulun auringonlasku

Näin vaikeina aikoina, kun korona heikentää kaikkien meidän hyvinvointia, työntekoa ja mahdollisuuksia, on erityisen tärkeää pysähtyä vähän väliä kysymään, mitä minulle kuuluu ja kuinka voisin auttaa itseäni jaksamaan siihen saakka, kunnes tilanne helpottaa. Tässä yksi keino, joka on auttanut minua ja monia muita.

Olen aina ollut kovin resilientti ja myönteinen optimisti, joka on pompannut vastoinkäymisten jälkeen pystyyn ja jatkanut matkaa taas yhtä kokemusta viisaampana. Virheet ovat olleet minulle aina hyviä opettajia ja osoituksia siitä, että oikea ratkaisu tai suunta on taas askeleen lähempänä. Jokin elämässä on kuitenkin muokannut sisäisiä ajatuksiani, niin kutsuttua sisäistä puhettani, kovin vaativaksi.

Tämä ristiriita empatian ja vaativuuden välillä on hassu ja hämmentävä, mutta kun havaitsen kummankin ääripään tuomat vahvuudet itsessäni, huomaan niiden olevan hyödyllisiä piirteitä. Vaativuus on yksi selviytymiskeino muiden joukossa, joka sopivissa tilanteissa auttaa jaksamaan ja saavuttamaan tuloksia. Yksin vaativuus on kuitenkin kova ja uuvuttava piirre, joten sen vastapainoksi on hyvä hankkia taito myötätuntoon ja erityisesti itsemyötätuntoon.

Vaikka olen luonnostani kovin empaattinen, hoivaava, huolehtiva ja välittävä, niin varsinainen itsemyötätunto ei ole koskaan ollut selkeitä vahvuuksiani. Olen kovin myötätuntoinen toisia kohtaan, mutta itseä kohtaan osoitettu myötätunto ei olekaan niin helppoa! Onneksi äidiksi tuleminen on ollut juuri sellainen elämän koulu, mitä toivoinkin, ja sen myötä olen saanut opetella juurta jaksaen itsemyötätunnon käyttöä.

Olen harjoitellut jo vuosia myötätunnon osoittamista itselleni vaikeissa elämäntilanteissa ja vaikeissa hetkissä. Normaalisti esiin nousee ensimmäisenä aina vaativia ja syyllistäviä ajatuksia, jotka antavat kyllä hetkellisesti voimaa rutistaa vielä vähän lisää, mutta jotka pitkässä juoksussa syövät sisimmästä suuria energiavarantoja. Siksi olen halunnut oppia taitoa pysähtyä vaikeuksien äärelle, nöyränä ja avoimena, ja hyväksymään kaikki siihen kuuluvat tunteet ja ajatukset. Pysähtyminen mahdollistaa asioiden tarkastelun rauhassa ja etäältä niin, että näkee mistä on tähän tullut ja voi päättää mihin haluaa tästä jatkaa.

Vihdoinkin harjoittelun tulokset ovat alkaneet näkymään arjessani ja selkein merkki tästä oli, kun eräänä päivänä kuulin yllättäen sisäisen puheeni lohduttavan minua. Se kumpusi niin syvältä sisimmästäni, etten joutunut lainkaan itse tekemään töitä sen eteen, vaan kuuntelin vain sen lempeää hyvää tekevää ääntä. Samalla huomasin ilokseni kokevani myös valtavaa iloa ja myötätuntoa kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat jollain tapaa osallisia tämän kertaiseen haasteeseeni. Tunsin, kuinka voimaannuin jokaisella henkäyksellä, joka ohjasi myötätuntoisia ajatuksiani ja oloni keveni huomattavasti! Tulin suunnattoman iloiseksi ja halusin päästä jakamaan tätä iloa muidenkin kanssa!


Usein itsemyötätuntoharjoitukset voivat tuntua alkuun kovin päälleliimatuilta ja tekemällä tehdyiltä, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Itsemyötätunto on lempeää puhetta ja lohduttavia sanoja, joten helpointen pääsee alkuun joko kuuntelemalla toisten tekemiä valmiita myötätuntoharjoitteita, tai miettimällä kuinka itse lohduttaisi ystävää samassa tilanteessa missä itse kaipaa ymmärtäviä sanoja. Myötätuntoisten ajatusten sanominen ääneen voi auttaa, ja siksi esimerkiksi lapselle myötätuntoisesti puhuminen on hyvä lisä harjoittelussa. Tätäkin asiaa harjoitellessa voi muistuttaa itselleen, että on riittävän hyvä juuri tällaisena kuin nyt on ja kun hyväksyy keskeneräisyytensä, on jo hyvällä matkalla. Aivan kuten lapsi kaatuessaan pääsee aikuisen hellään syliin kuuntelemaan lohdutuksen sanoja, on meidänkin hyvä päästä tilaan, jossa syleilemme ajatuksissamme ja mielessämme itseämme lempeästi, kun elämä kolhii. Myötätunto lisää myös työhyvinvointia, joten kovan ammatillisuuden rinnalla (itse)myötätunto on tärkeä lisä osaamispakissa.

Niina Piiran kuva
Niina Piira
Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen valmentaja,
Sosionomi (AMK)
Olen sosiaalialan ammattilainen, joka on yrittänyt tehdä maailmasta paremman jo 20 vuoden ajan. En pelkää haasteita enkä haastavia tilanteita. Vapaa-ajalla minut löytää yleensä koiran, perheeni tai ystävien seurasta. niina@neppari.net