< Valmennuskeskus Neppari

Nepparin napsahduksia

Valmentajan välähdyksiä voimaantumisesta

Kuinka kesyttää keskeneräiset projektit?

Oulun vesivoimalaitos

Moni neurokirjolla oleva, mutta myös me kirjon ulkopuolisetkin, kärsii jatkuvista keskeneräisistä projekteista. Ne kasaantuvat joko ympäri asuntoa tai kaappien pohjille, unohtuvat tai vaivaavat mieltä jatkuvasti. Niille on yleensä yhteistä se, että motivaatio lakkaa ennen kuin projektin on hoitanut loppuun. Tässä hieman vinkkejä, joilla tätä ongelmaa voi lähteä ratkaisemaan eri näkökulmista.

  1. Ensinnäkin ongelmallista tässä kuviossa on ajattelutapa, jossa keskeneräisyys nähdään ongelmana. Keskeneräisyyttä voi olla vaikea kestää, jos asioiden halutaan saavuttavan jokin loppu nopeasti. Aivot ja ihmismieli tunnetusti kaipaavat valmiita malleja, joilla elämää on helpompi ennakoida ja suunnitella, mutta tämä ajattelumalli ei sovi kaikkeen. Kaikkia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan eikä kaikki asiat sisällä selkeää lopputulosta. Eikä kaikkea ole tarkoitettu valmistuvaksi nopeasti. Siksi on hyvä pohtia ensin sitä, mitä lopputulosta konkreettisesti toivoo ja voiko sitä realistisesti saavuttaa siinä ajassa ja muodossa mitä toivoo.

  2. Toinen haaste tässä ajattelumallissa on se, että ihmisen voi olla vaikea sietää keskeneräisyyttä ja sen herättämiä tunteita. Kun ei saavutakaan mielessä ollutta visiota halutusta lopputuloksesta, tulee helposti kokemus siitä, ettei tämä riitä. Jos odotamme ”täydellistä” lopputulosta (=juuri toiveidemme mukaista), saatamme asettaa itsemme lähes mahdottoman eteen. Samalla rajaamme erilaiset vaihtoehtoiset lopputulokset pois, jos emme jätä mahdollisille muutoksille tilaa. Vapaalla luovuudella ja tilan ja ajan antamisella voimme joskus saavuttaa jopa paremman lopputuloksen, kun mitä alkuun osasimme edes kuvitella! Siksi olisikin hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä tunteita projekti(t) itsessä herättää ja mihin tunteeseen pyrkii vaikuttamaan tai mitä tunnetta saavuttamaan projektin avulla. Riittäisikö vähempi? Voisiko sen tunteen saavuttaa, vaikka projektin lopputulos olisikin hieman erilainen kuin oma alkuperäinen suunnitelmamme?

  3. Kolmas haaste on useimmilla projektien määrä. Koti tai kaapit pursuavat projekteja, joista on saanut joskus inspiraation ja vision, mutta jotka ovat jääneet aina uusien ideoiden ja projektien jalkoihin. Ne kalvavat mielessä tai hankaloittavat asumista ja kodin hoitoa sekä lopulta uusienkin projektien toteuttamista. Tässä kohtaa viimeistään on hyvä ottaa hetki aikaa ja pohtia sitä, mistä voisi luopua kokonaan tai hetkeksi, jotta saisi kaikille asioille enemmän tilaa.

  4. Neljäs haaste on kuitenkin monella luopumisen vaikeus, koska samalla joutuisi päästämään irti jostain tärkeästä, tai kokee heittävänsä hukkaan hyviä ideoita tai aikaa ja vaivaa (eli jo alkuun saatettuja hommia). Luopumisen sijaan voikin kerätä projektit yksitellen omiin laatikkoihinsa (muuttolaatikoihin jos ovat isompia) ja miettiä kuinka itselle olisi paras tapa organisoida ne:


Meillä jokaisella on valta valita ja päättää omasta elämästämme joka päivä mitä pienempien asioiden suhteen. Ja pienillä on suurin vaikutus! Ne ovat asioita, jotka ovat läsnä joka päivä, useitakin kertoja päivässä. Pieniä hetkiä, valinnan paikkoja ja tietoisia tai tiedostamattomia päätöksiä. Jokapäiväiset toimemme ja valintamme muokkaavat elämäämme ja tulevaisuuttamme, joten on hyvä herätä huomaamaan, että teemme omaa huomistamme jo tänään. Onkin hyvä tarkastella säännöllisesti, mihin minun toimintani minua johtaa. Silloin voi aina valita toimia toisin ja luoda itselleen erilaisen tulevaisuuden.

Iloa päiviinne ja tilaa olemiseenne! =)


Niina Piiran kuva
Niina Piira
Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen valmentaja ja lyhytterapeutti,
Laillistettu sosionomi (AMK)
Olen sosiaalialan ammattilainen, joka on yrittänyt tehdä maailmasta paremman jo 25 vuoden ajan. En pelkää haasteita enkä haastavia tilanteita. Vapaa-ajalla minut löytää yleensä koiran, perheeni tai ystävien seurasta. niina@neppari.net