< Valmennuskeskus Neppari

Nepparin napsahduksia

Valmentajan välähdyksiä voimaantumisesta

Unien hyödyntäminen tunnetyöskentelyssä

sumu.jpeg

Unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille on tehty useita eri teorioita ja unta tutkitaan nykyisellään mm. modernin teknologian avulla. On teorioita, joiden mukaan aivot siivouksen lisäksi hyödyntävät unta uhkiin varautumisessa sekä sosiaalisuuden ylläpitämisessä. Itse olen hyödyntänyt unia mm. tunnetyöskentelyn alustoina ja motivaattoreina esimerkiksi pelkojeni käsittelyyn. Jos asiakkaasi on joutunut kestämään elämässään kovia (esimerkiksi kiusaamista), voivat nämä kokemukset tulla hänen uniin ja häiritä paitsi hyvää unta, aiheuttaa myös valtavaa stressiä. Tässä jaan omia kokemuksiani siitä, kuinka unien käsittely voi auttaa hankalien pelkojen ja kokemusten yli pääsemisessä.

Pelkäsin lapsena ja nuorena lähes kuollakseni pimeää, todennäköisesti hyvin vilkkaan ja visuaalisen miel(ikuvituks)eni ansiosta. En muista mitään tapahtumaa, joka olisi laukaissut nämä pelot ja painajaiset, mutta muistan tosielämän tilanteita, joissa jouduin kohtaamaan näitä pelkoja. Yleensä selvisin niistä voittajana, mutta ilmeisesti ne eivät riittäneet vakuuttamaan mieltäni siitä, että nämä pelot olivat turhia. Mieleni alkoi syöttämään minulle näitä pelkoja tilanteissa, joissa en voinut hallita tietoisuuttani ja sitä, mitä mieleni nostaa tietoisuuteeni: unissani.

Taito tiedostaa olevansa unessa

Jossain vaiheessa painajaiseni, eli unissa käsitellyt pelkoni, alkoivat olla niin häiritseviä, että opin herättämään itseni näistä unista. Se vaati tietysti sitä, että jossain vaiheessa näiden toistuvien painajaisten säännöllistyttyä aloin pikkuhiljaa tiedostamaan olevani unessa. Säännöllisyys onkin avain selkounien näkemiseen, ja niiden näkemistä voi edesauttaa säännöllisellä harjoittelulla.

Vaikka tämä säännöllisyys tuli täysin itsestäni johtumattomista syistä, niin luulen, että oleellinen tekijä selkounitaitoni syntyyn oli halu saada käsiteltyä häiritsevät painajaiset pois päiväjärjestyksestä. Tämä motivaatio sai minut pohtimaan painajaisiani hyvin paljon myös hereillä ollessani, jolloin loin tahtomattani mieleeni selkeän eron unen näkemisen, sen pohtimisen sekä todellisen kokemuksen välille. Päiväsaikaan toteutettu pohdinta edesauttaa unimaailman erottamista todellisuudesta ja auttaa myös vaikeuden pelkojen käsittelyä, kun ne nostetaan tietoisuuteen.

Mielikuvan voima

Vahva motivaatio painajaisongelman ratkaisemiseen syntyi varmaan lopullisesti silloin, kun kauhukuvat unissani alkoivat olemaan niin kamalia, etten kokenut enää kestäväni niitä. Toisin kuin voisi kuvitella, tieto siitä, että “onneksi se on vain pahaa unta” ei hälventänyt kokemaani pelkoa, vaan sai minut entistä kovemmin haluamaan niistä eroon. Miksi? Koska keho reagoi uniin, ja myös muihin mielikuviin, hyvin samantyyppisesti kuin oikeaan kokemukseen. Siitä syystä elin tässä vaiheessa lapsuuttani aikamoisissa stressitiloissa jo lähes joka yö, ja jotenkin tajusin, ettei se tee minulle hyvää. Periksiantamattomana ja itsenäisenä tyttönä päätin ratkaista asian hiljaa itsekseni, joten jouduin luottamaan täysin omaan kokemukseeni, intuitiooni ja itseeni. Aloin valmentaa itseäni.

– Jos muuten et haluaisi ostaa ajatustani mielikuvien vahvasta vaikutuksesta kehoon, sinun ei tarvitse kuin katsoa kauhuelokuvaa, ja havaita miltä kehossasi tuntuu. Koska moni pystyy nauttimaan tästä kehon reagoinnista jännittäviin elokuviin ja todellisiin jännittäviin kokemuksiin, en pyydäkään miettimään sitä, aiheuttaako kauhuelokuva sinussa pelkoa. Pyydän vain huomaamaan kehossa heräävät tuntemukset: sydän hakkaa ja adrenaliini saa veren kiertämään, ihon hikoilemaan ja levottoman olon. Se, nautitko näistä tuntemuksista, on usein merkityksenluonnista johtuvaa arvottamista, joten tästä päästäänkin siihen, kuinka taisteluni painajaisiani kohtaan sai ratkaisevan käänteen. –

Taito herättää itsensä unesta

Säännöllisten ja hirvittävien painajaisten koulimana ja sisuunnuttamana sain jossain vaiheessa tarpeekseni näistä mieleni luomista yöllisistä “elävistä kuvista”, ja päätin, että minähän en enää suostu katsomaan niitä. Tajutessani aina silloin tällöin panikoinnin ja pelon seasta, että olen jälleen painajaisunessa, aloin väkisin herättää itseäni. Aina välillä onnistuin siinä, ja pikkuhiljaa kovan harjoittelun avulla harjaannuin mestariksi.

Välillä itseni herättäminen vei enemmän aikaa ja vaivaa, kun välillä se taas saattoi tapahtua hetkessä: avasin vain silmäni. Ajan kanssa opin, että herättyäni oli hyvä laittaa valot päälle, ja kuljeksia hieman kotona, käydä vaikka vessassa tai juomassa tai jopa katsomassa televisiota. Näin pystyin vakuuttumaan itselleni hereillä olon, sillä silloin tällöin huomasin herättyäni nähneenikin vain unta heräämisestä. Näissä heräämisunissa ei mennyt kauaakaan, kun ankeuttajat löysivät minut jälleen ja jahtasivat minua taas. Ei muuta kuin uusi yritys itseni herättämiseksi.

Joskus jouduin herättelemään itseäni useampaan kertaan juuttuessani näkemään useaan kertaan unta heräämisestä, ja jossain vaiheessa tajusin joutuneeni herätystaidon ansionsa itseasiassa ojasta allikkoon: en ollut edelleenkään päässyt eroon painajaisista. Olin itseasiassa vielä lisännyt kauhuefektiä opettamalla itseni näkemään loputonta unta, jossa herään ja huokaan helpotuksesta, vain huomatakseni jälleen olevani painajaisessa.

Tajusin, että pakotietä ei ollut.

Jouduin siis lopulta kohtaamaan pelkoni.

Painajaisten eli pelkojen kohtaaminen

Vaikka en lopulta hyötynytkään painajaisteni kanssa edellämainitusta taidosta, sen avulla opin mielen(i) toiminnasta valtavasti: a) Olin oppinut käyttämään tietoisuuttani niin, että pystyin hallitsemaan sen kohdistamisen, myös unissani. b) Olin oppinut näkemään selkounia, joka miellyttävissä, neutraaleissa ja erityisesti tylsissä unissa osoittautui oikein mukavalta taidolta voidessani päättää täysin mihin menen ja mitä teen. c) Olin tuonut pelkoni tietoisuuteen lähes päivittäin ajattelemalla niitä, jolloin käsitelin niitä aktiivisesti ja työskentelin näiden vaikeiden tunteitteni kanssa. d) Olin joutunut käsittelemään mieleni sisältöjä, pelkoja, ajatuksia ja niiden aikaansaamia tunteita sekä tuntemuksia niin paljon, että en osannut enää hereillä ollessani pelätä paljoakaan. Ilmeisesti unien tuoma kokemus oli koulinut minua.

Kouliinnuttuani pelkoihini ja tajutessani tämän eräs yö jälleen saman painajaisen alkaessa, sain niin sanotusti tarpeekseni. Muistan tarkkaan sen ajatuksen, minkä ankeuttajien läsnäolon tuntiessani sain mieleeni: “ei taasko.. mä en jaksa enää.. Nyt saa riittää. Nyt saa luvan riittää!! Tulkaa vaan!!! Tulkaa, ja katotaan mihin teistä on!! Mulle on aivan sama, ootteko te mun unissa vai ette, mutta mä en aio olla teijän pompoteltavana enää!!!!!!!” Uni päättyi joko liikaan jännitykseen, eli voimakkaan tunteen aiheuttamaan heräämiseen, tai taistelun laannuttua. En muista tarkkaan. Muistan vain voitokkaan tunteeni uskaltaessani kohdata nämä pelkoni ja puolustaessani itseäni.

Luonnollisesti kävin saman taistelun samassa painajaisessa useana yönä, mutta joka yö kyllästyin yhä enempi samaan meuhkaamiseen ja samaan uneen. Joku yö päätin lopulta lopettaa taistelun ja meuhkaamisen, ja tehdä sovinnon ankeuttajien kanssa.

Huumori antaa etäisyyttä ja uuden näkökulman vaikeisiin asioihin

Se, miten tämä sovinto ankeuttajieni kanssa varsinaisesti tapahtui unen symbolisessa maailmassa, ei ole kirkkaana muistoissani, mutta minulla on mielikuva, että tässä vaiheessa nämä painajaiset olivat saaneet jo hieman humoristisiakin piirteitä. Muistan jopa naureskelleeni ankeuttajien voimattomuudelle niiden yrittäessä pelotella minua. Ne kun eivät voineet satuttaa minua, vain pelotella.

Epäilen, että huumorilla voi olla iso osa tämän ongelman ratkeamisessa, se kun on tapa kohdata kipeitä asioita uudesta näkökulmasta. Musta huumori on tunnetusti yleistä esimerkiksi selaisilla aloilla, joissa työskennellään henkisesti hyvin raskaiden aiheiden kanssa. Nauru myös rentouttaa, jonka vuoksi huumori keventää omaa oloa ja heikentää negatiivisten tunteiden vaikutusta meihin. Sen avulla voimistumme kohtaamaan pelkojamme ja kipeitä asioita.

Pelon voima heikkenee kun sitä katsoo silmästä silmään

Pikkuhiljaa, aivan kuten painajaiset olivat uniini tulleetkin ja vahvistuneetkin, ne heikkenivät, vähenivät ja lopulta hävisivät. Muistot jäivät vahvoina, mutta niiden avulla voin pitää aina mielessäni sen, mitä painajaisiltani opin: Pelot ovat mielen luomaa, eivätkä ne voi minua satuttaa. Pelot on tehty kohdattaviksi ja kohdatessa ne menettävät voimansa. (Koska pelot ovat vain mielessä, eivät todellisuudessa.)

En osaa arvioida kuinka paljon tämä kokemuksen tuoma oppi on poikinut minulle hyvää elämän varrella, mutta olen kyllä usein saanut huomata olevani rohkea. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö olisi enää pelännyt, vaan sitä, että olin oppinut kohtaamaan pelkoni ja elämään peloistani huolimatta. Työssäni neuropsykiatrisena valmentajana olen kertonut tästä kokemuksestani asiakkaille, joilla on esim. koulukiusaamis-painajaisia. Olen rohkaissut heitä hyödyntämään pahoja uniaan tunnetyöskentelyyn, jonka avulla käsitellään hankalia kokemuksia ja pelkoja, jotta saisimme niiltä rauhan.

Miksi työstää piileviä pelkoja?

Vaikka varsinaista unitilannetta ei pystyisi hyödyntämään pelkojen kohtaamiseen (koska ei tiedosta olevansa unessa), voi pahoista unista hyötyä. Painajaiset ja unissa koetut epämiellyttävät kokemukset mahdollistavat alitajunnassamme piilevien ajatusten, tunteiden ja kokemusten tunnistamisen. Nämä sisimpään piiloutuneet salaisuutemme pyrkivät unissa pintaan ja haluavat tulla tietoisiksi ja näkyviksi. Puhumalla unistaan ja pohtimalla niitä saa mielensä sisällöistä paljon tietoa. Käsittelemällä niitä voi työstää itselleen hankalia tunteita ja ajatuksia sekä kokemuksia.

Unien ja mielensä sisältöjen tulkintaan ei tarvita erikoisosaamista, vaan riittää, että pohtii unissa toistuvia teemoja: ne kertovat todennäköisesti itselle tärkeästä asiasta, jonka kanssa haluaisi päästä sopuun. Kukaan ei voi muuttaa menneisyyttä ja huonoja kokemuksia, eikä poistaa kokonaan pelkoja ja niiden aiheita, mutta vaikeiden kokemusten näkyväksi saattaminen purkaa niihin liitettyjä vahvoja tunteita ja haitallisia ajatuksia. Pelot eivät useinkaan saa todellisuudesta tukea.

Varsinkin tiedostamattomat pelkomme estävät meitä usein elämästä sellaista elämää kuin haluamme. Todellisuuden ja unelmien välinen ristiriita voi siis johtua siitä, että emme uskalla astua polulle kohti unelmia: se kun on täynnä kiviä, koloja ja juurrakoita. Emme halua tieten tahtoin asettaa itseämme alttiiksi vaikeuksille ja ongelmille. Tai näin mielemme meille vakuuttaa. Emme kuitenkaan myöskään voi saavuttaa meille tärkeitä asioita, jos emme rohkeasti astu tälle polulle. Elämässä kun ei voi valita vain parhaita paloja, vaan on kohdattava myös niiden mukana tulevia haasteita. Vaikeuksien ja epämiellyttävien tunteiden vältteleminen on kuin loputonta juoksemista ja piiloutumista. Se kuormittaa.

Vaikeudet kuuluvat elämään

Kun hyväksymme, että vaikeudet kuuluvat elämään, voimme tehdä elämässämme tietoisia valintoja: välttelenkö hankaluuksia vai lähdenkö rohkeasti tavoittelemaan haluamiani asioita!?

Emme pääse koskaan täysin eroon epämiellyttävistä tunteista, muistoista, ajatuksista ja kokemuksista, mutta juuri siitä syystä onkin tärkeää kohdata hankalat asiat, ettemme anna niiden pelotella ja pilata elämää jatkuvasti. Pelot on hyvä kohdata, sillä pelkoihin liittyy usein toimintaa estäviä ajatuksia ”siitä ei selviä”, ”se aiheuttaisi jotain aivan kamalaa” tai ”siitä ei koidu mitään hyvää”. Nämä ajatukset osoitetaan epätodeksi kokemuksella, toimimalla vastoin pelon ohjeita. Pelkojen kohtaaminen on myös ainut tapa voida toteuttaa oman näköistä elämää, sillä antaessamme pelkojen tehdä päätöksiä puolestamme, tulee todennäköisesti välttelemään itselleen tärkeitä asioita. Tämä siitä syystä, että hyvän mukana tulee aina myös pahaa: rakkauden mukana tulee kaipuuta ja surua, rikkauden mukana menetteämisen pelkoa ja kateutta.

Kohdataan siis rohkeasti kaikki mitä elämä tarjoaa, ja muistetaan, että pelot eivät voi meitä satuttaa! Kun on valmis ottamaan vastaan kaiken mitä elämä tuo tullessaan, saa todennäkisesti hyvin paljon. =)


Törmättyäni nuoruudessa J.K.Rowlingin Harry Potter -kirjasarjaan, rakastuin täysin tähän upeasti mielikuvitettuun kertomukseen siitä, mitä rohkeus on ja kuinka se voi näyttäytyä niin monella tapaa; eri ihmisissä ja eri tilanteissa. Nyt, kirjoittaessani tätä blogikirjoitusta, huomaan selvän yhteyden ankeuttaja-painajaiseni ja Rowlingin Potter-kirjojen esittelemän rohkeus-vinkin välillä: Kun jokin asia pelottaa oikein paljon, ajattele jotain oikein voimauttavaa tai hassua, rakasta tai positiivista. Esimerkiksi tapahtumaa, ihmistä, esinettä tai ajatusta. Ja, ajatellessasi näin, tunne kuinka tämä ajatus muuttaa pelon tunnetta. Heikentää sitä, tai vääristää. Kääntää ehkä päälaelleen. Saattaa saada sen jopa näyttämään huvittavalta. Näin huomaat, että esimerkiksi näkökulman muutoksella ja huumorilla voit saada pelkosi näkymään uudesta perspektiivistä ja sen avulla se menettää voimaansa sinuun ja voit kohdata sen helpommin.

Ei muuta kuin pelkoja kohti! =) Rohkeutta päiviisi ja hyviä unia öihisi. :)


Niina Piiran kuva
Niina Piira
Neuropsykiatrinen ratkaisukeskeinen valmentaja,
Sosionomi (AMK)
Olen sosiaalialan ammattilainen, joka on yrittänyt tehdä maailmasta paremman jo 15 vuoden ajan. En pelkää haasteita enkä haastavia tilanteita. Vapaa-ajalla minut löytää yleensä koirien ja hevosten seurasta. niina@neppari.net