Vaikeudesta auttaa ja ratkaista
17. kesäkuuta 2016
Olen huomannut usein työssäni ahdistuvani eri asiakkaiden kanssa ja olen viimeaikoina jäänyt pohtimaan ja miettimään erityisen paljon tätä sisäistä kokemustani, joka yrittää kertoa minulle jotain.
Tunteet (e-motions) ovat kehollisia viestejä itseltämme, ja niiden tarkoituksena on saada meidät toimimaan, eli saada meihin liikettä (motion) joka vie eteenpäin (e-). Siksi tunteita ja niiden välittämiä viestejä on hyvä tarkastella, ja pohtia kuinka tunteen tuomaan viestiin on hyvä suhtatua.
Yleensä ahdistuksen tunne herättelee minua miettimään asiakkaan tilannetta tavallista syvällisemmin ja laajemmin eri näkökulmista. Joka kerta ahdistuksestani on ollut minulle hyötyä, sillä pohdintaan ja analysointiin johtava ahdistus on joka kerta avannut silmäni ja saanut minut tarkastelemaan asioita ”laatikon ulkopuolelta”. Kun perinteiset keinot toimia työssäni ja auttaa asiakkaitani eivät olekaan toimineet, olen saanut ahdistuksen myötä tilaisuuden tarkastella tilannetta ulkopuolisen silmin: Mikä tässä on oikeasti oleellista? Mitä eri mahdollisuuksia näen ja miten nämä eri vaihtoehdot vaikuttaisivat asiakkaan elämään? Mitä minulta on jäänyt huomaamatta tai mennyt ohi? Mihin nyt kannattaa keskittyä, jotta asiakkaan tilanne saadaan neutralisoitua?
Aika usein huomaan ahdistuksen tunteen heräävän siitä sisäisestä huomiostani, että keskistyn asiakkaan asiassa väärään asiaan tai väärästä näkökulmasta. Joskus aina huomaan myös sortuneeni vaatimaan liikoja joko asiakkaalta tai yleisesti hänen tilanteestaan. Silloin palaan miettimään asiakkaan tilannetta yhä vahvemmin hänen näkökulmastaan, joka on asiakaslähtöisen työn idea. Tämä on auttanut joka kerta.
Vaatimustaso kohdalleen
Jos vaadimme asiakkailta tai keneltä tahansa liikoja, tulemme aiheuttaneeksi turhaa taistelua tuulimyllyjä (eli mahdotonta) vastaan. Vaikka vaatimus tuntuisi MEISTÄ sillä hetkellä hyvinkin kohtuulliselta, ei se automaattisesti ole sitä nepsy-henkilölle. Jos vaadimme liikoja, hakkaamme omaa ja asiakkaan päätä seinään. Tämä ei ole kovin fiksua. Se johtaa paitsi asiakkaan pahoinvointiin, myös työntekijän vääränlaiseen suhtautumiseen: joko luomme muureja ettemme välittäisi liikaa, ignooraamme tilanteen hankaluuden, syytämme asiakasta tai yhteiskuntaa tai itseämme. Mikään näistä ei kuitenkaan toimi tilanteen ratkaisemiseksi.
Yllättävän usein ratkaisevat tekijät ovat hyvin yksikertaisia, vaikkakin ehkä sosiaalisesti epäsovinnaisia. Kuten erioikeudet. Jos kuitenkin ajatellaan asiaa autismin kirjon henkilön näkökulmasta, eivät “tasa-arvoiset oikeudet” riitä heille, koska heidän tarpeensa ei vastaa valtaväestöä. Erioikeudet ovat nepsy-henkilöille oikeudenmukaisuutta, koska ne mahdollistavat yksilöllisten tarpeiden huomioimisen. Ne mahdollistavat tavallisen hyvän elämän. Itse asiassa juuri erioikeudet mahdollistavat tasa-arvoisuuden valtaväestön kanssa.
Tasa-arvosta oikeudenmukaisuuteen
Kun yksilöllä on hyvin yksilölliset tarpeet, tarvitaan myös yksilöllisiä ratkaisuja. Fyysisiin vammoihin tarjotaan apuvälineitä ja tukihenkilöitä, sosiaalisiin vammoihin (eli vaikeuksiin sopeutua vallitsevaan yhteiskuntaan) täytyy tarjota vastaantulemista, helpotuksia, apuvälineitä ja tukea. Ja joskus tarvitaan hieman epäsovinnaisempia, luovia ratkaisuja.
Epäsovinnaisuus on yhteisössä sosiaalisesti määritelty raja siitä, mitä voi ja mitä ei voi. Nämä päätetyt rajat eivät ole universaaleja totuuksia, vaan ne ovat eri kulttuurissa erilaisina vallitsevia valintoja. Meidän ei kuitenkaan tarvitse antaa niiden turhaan rajata itseämme ja toisiamme, jos laki ei niin määrää. Voimme päättää toisin ja voimme muuttaa epäsovinnaisuuden rajaa.
Vapauttaessamme itsemme, työtoverimme, yhteistyökumppanimme, asiakkaamme ja alaisemme luovaan ongelmanratkaisuun ilman epäsovinnaisuuden pelkoa, vapaudumme siitä sosiaalisesta pelosta, että meitä ja valintojamme ei hyväksyttäisi. Ei välttämättä hyväksytäkään heti kaikkien osalta, mutta tulokset puhuvat varmasti puolestaan ja saavat muutkin vakuuttuneeksi yksilöllisten ratkaisujen toimivuudesta.
Työntekijän tehtävä on venyä, jos asiakas ei siihen pysty
Jos ongelmana on esim. asiakkaan pääsy ajoissa aamupalalle, voimme ratkaista ongelman esim. a)myöhästämällä aamupalaa tai sen loppumista (tasa-arvon nimessä) tai b)SALLIMALLA tälle asiakkaalle myöhäisemmän aamupalan (erioikeus). Ratkaisemalla ongelman poistamme JOKAISELTA osapuolelta joka-aamuisen paineen ajoissa olemisesta, eikä ongelmaa enää ole. Myös työntekijän kuorma ainaisesta aamutaistelusta loppuu ja energiaa jää muuhun.
Ja mitä haittaa edellä mainitusta ratkaisusta olisi? Kaikki on järjestelykysymyksiä meidän ammattilaisten puolelta, mutta nepsy-henkilöltä aikainen aamupala voi olla yksinkertaisesti liikaa vaadittu. Hänen osaltaan ongelma ei välttämättä ratkeaisi koskaan, tai sen harjoittelu voisi uuvuttaa ja masentaa - niin asiakkaan kuin työntekijätkin. Joskus on hyvä tehdä ratkaisuja, joiden avulla asiakas pääsee helpommalla, jos lopputulos palvelee asiakkaan hyvinvointia, eikä estä saavuttamasta kuntoutustavoitteita. Jos nykyiset keinot eivät vie tähän lopputulokseen, on jotain tehtävä toisin. Sosiaalisen paineen tiedostaminen ja siitä poisoppiminen avartaa mielemme toimimaan luovien ja aidosti asiakasta palvelevien ratkaisujen löytämiseksi. Tärkeintä on päämäärä, ei se kuinka se saavutetaan. =)
Usein me ammattilaiset otamme vastuullemme asiakkaiden haasteita ja pyrimme keksimään keinoja ratkaista heidän haasteitaan. Mutta me emme voi kuitenkaan koskaan vaikuttaa asiakkaaseemme kovin paljoa, hänen päivittäisiin valintoihinsa, päätöksiinsä, biologiaansa, maailmankatsomukseensa tms. joka voi vaikuttaa ongelman olemassaoloon. Mutta ympäristöön, järjestettyyn arkeen ja omaan suhtautumiseemme me voimme vaikuttaa. Ratkaisuja voi siis haastavissa tilanteissa lähteäkin hakemaan ennemmin läheltä kuin kaukaa: niistä asioista, joihin voimme itse vaikuttaa jokapäiväisessä työssä ja arjessa. Se vaatii meiltä työntekijöiltä viitsimistä ja vaivaa, mutta siitähän meille nimenomaan maksetaan vaivanpalkkaa. Me olemme asiakkaitamme varten, eikä päinvastoin. Meidän tehtävämme on tulla vastaan asiakkaita silloin, kun he eivät siihen pysty.
