Vapaaehtoisuudesta voimaa

Vapaaehtoistyö on tuntunut kulkeneen aina mukanani siitä lähtien kun sen rippikoulussa löysin. Olenkin tehnyt paljon vapaaehtoistyötä elämäni aikana. Nuorena toimin seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä, opiskeluaikoina mm. koulun lehden toimittajana ja kuntojumpan ohjaajana sekä tukihenkilönä asperger-lapselle. Ennen yrittäjyyttäni toimin anoppini omaishoitajana, joka oli minun tapauksessani vapaaehtoistyötä.

Tällä hetkellä teen vapaa-ajallani vaikuttamistyötä paitsi yritykseni kautta, myös Neuropsykiatriset valmentajat ry:n hallituksessa ja sihteerinä. Tämän luottamustoimen kautta vapaaehtoisuuteni saa myös laajemman vaikuttamisen mahdollisuuden, sillä yhdistystoiminnalla pyritään vaikuttamaan myös koko maan laajuisiin teemoihin koskien nepsy-henkilöitä. Tässä kirjoituksessani keskityn kuitenkin ennen kaikkea yksilötason vaikutuksiin, koska siitä minulla on eniten kokemusta.

Mikä vapaaehtoistyössä sitten vetoaa niin paljon? Mihin sillä pystytään vaikuttamaan ja mitä hyötyjä se tuottaa? Ja miksi edelleen, kiireisenä yrittäjänä haluan antaa vähäistä aikaani muiden palvelemiseen!?

Alun perin minut vei mukanaan vapaaehtoistyön yhdistelmä vapautta ja vapaaehtoisuutta sekä työn vastuullisuutta ja siitä saatavaa kokemusosaamista. Nuorena kaipasin aktiviteetteja, kokemusten karttumista sekä yhteisöä johon kuulua. Opiskelijana hain vapaaehtoistyöstä käytännön kokemuksia opintojen oheen ja nykyään työelämässä ollessani haen vapaaehtoisuudesta vastapainoa vaativalle työelämälle.

Koen että vapaaehtoistyöllä pystyy vaikuttaman yhä enemmän ja enemmän, varsinkin taloudellisen tehokkuuden ja paineiden kasvaessa palkatulla henkilökunnalla. Työn todellinen tarkoitus esimerkiksi ihmistyössä jää usein taustalle, kun kiire ja paine vie työntekijän huomion työn rakenteisiin: byrokratiaan, lakeihin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin, palveluiden sektorirajoihin ja muihin työn välineisiin. Ihmiset kaipaavat kuitenkin ennen kaikkea kohdatuksi, nähdyksi ja arvostetuksi tulemista ja sitä kautta autetuksi tulemista. Tästä syystä haluan tehdä vapaaehtoistyötä aina palkkatyön rinnalla, jotta kontakti pysyy myös ammatillisuuden ulkopuolelle, ihmisyydessä.

Vapaaehtoistyöntekijä voi myös hyvin toimia linkkinä asiakkaiden ja henkilökunnan välillä, jotta heidän välinen kuilu kaventuisi mahdollisimman kapeaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on kokemusasiantuntijat ja heidän panoksensa ammattilaisten rinnalla niin suunnittelu-, kehitys-, koulutus- kuin ruohonjuurityössä. Asiakkaan voi olla jopa helpompi ottaa apua ja tukea vastaan vapaaehtoiselta ja samalla työntekijä saa vapaaehtoisen kautta mahdollisuuden pitää ruohonjuuritason ymmärrystä yllä.

Uskon, että jokaisen ihmisen tärkein yhteiskunnallinen vaikuttamisen tehtävä on kuitenkin saada jokainen ihminen kokemaan itsensä tärkeäksi yhteiskunnassamme. Koska tämä onnistuu hyvin jo aivan perusihmissuhdetaidoilla (kohtaamisella, näkemisellä/kuulemisella ja arvostamisella), voi jokainen ihminen tarjota tätä helposti. Näillä perustaidoilla kuka vain voi antaa vapaaehtoistyöntekijänä paljon toiselle ihmiselle ja yhteisölle sekä koko yhteiskunnalle.

Vapaaehtoistyön antia

Yksilötasolla vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden sekä toteuttaa että kehittää itseä. Vapaaehtoisena pääsen käyttämään omia vahvuuksiani hyvin matalla kynnyksellä ja täysin omilla ehdoillani. Vapaaehtoistyön rentous mahdollistaa paitsi potentiaalini puhkeamisen kukkaan, myös leikkisän kokeilemisen ja uskaltamisen. Nykyinen työelämä tehokkuusvaatimuksissaan ei enää tarjoa tällaisia elementtejä rauhassa yrittämiseen ja erehtymiseen, joten saan kokea vapauden ja vastuun tasapainoa vapaaehtoistöissä. Siinä en joudu ottamaan asioita liian vakavasti, vaikka otan ne vakavasti.

Yhteisötasolla vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden yhteisöllisyyteen. Voin toteuttaa itselleni tärkeitä asioita yhdessä muiden kanssa, joutumatta kuitenkaan kokemaan liikaa paineita odotuksista. Voin vapaasti olla juuri niin hyvä, ahkera, tehokas ja tarkka kuin tänään pystyn. Ulkopuoliset odotukset eivät määrittele minua kuten työelämässä, vaan annan vain sen, mitä minulla on sillä hetkellä annettavanani. Ei yhtään enempää, eikä usein vähempääkään. Se riittää ja siksi se ei myöskään kuluta minua.

Yhteiskunnan tasolla vapaaehtoistyö on motivoiva kokemus omasta merkityksellisyydestä yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Vapaaehtoistyö tarjoaa yhteiskunnassa paikan sellaisellekin osaamiselle, jota työmarkkinoilla ei välttämättä osata ja pystytä arvostamaan tai hyödyntämään sellaisenaan. Vapaaehtoistyössä jokainen voikin päästä antamaan oman osuuteensa yhteisön ja yhteiskunnan käyttöön. Vaikka Suomessa vapaaehtoistyö tapahtuu kulttuurimme tavoin melko matalammalla profiililla, vaatimattomasti ja hieman piilossa, on sen merkitys ja mahdollisuus yhteiskunnallemme mielestäni valtava.

Vapaaehtoistyöllä voi kokemukseni mukaan vaikuttaa ennen kaikkea hyvin vahvasti yksilön elämään ja kokemukseen itsestään, kun voi loistaa omilla taidoillaan ja vahvuuksillaan. Ihmisen hyvinvoinnille on tutkimusten mukaan erittäin tärkeää saada olla myös antajan roolissa, eli auttamassa ja edistämässä muiden ja yhteisiä asioita. Usein vapaaehtoistyössä myös hyödynnetään ja suvaitaan erilaisuutta ja moninaista osaamista paremmin kuin palkkatyössä. Esimerkkeinä tästä ovat mm. kokemattomat nuoret, mielenterveysongelmista toipuvat aikuiset tai neuropsykiatristen haasteiden kanssa elävät henkilöt.

Erilaisten yksilöiden vahvuuksien hyödyntäminen mahdollistaa jokaiselle kokemuksen omasta tärkeydestä yhteisössämme, työskennellessä yhteisen hyvän eteen. Tämä kokemus on ollut minunkin elämänpolkuni kannalta mittaamattoman arvokas ja johtanut minun osaltani siihen, että kaikista vaikeuksista huolimatta uskon itseeni ja uskallan kokeilla rajojani.

Vapaaehtoistyön merkitys

Nuorena hyödynsin ohjaus- ja vuorovaikutusosaamistani sekä organisointitaitojani erilaisissa kerho- ja leiritöissä, joissa sain toimia suoraan lasten ja nuorten sekä henkilökunnan kanssa. Vastuunkantajan paineen puuttuessa uskalsin ottaa aina itselleni melko vastuullisia tehtäviä ja rooleja, jolloin tulin auttaneeksi palkattua henkilökuntaa melko lailla vähentämällä heidän työkuormaansa.

Kaikki se luottamus, joka minulle seurakunnan taholta tarjottiin, palasi heille takaisin moninkertaisena. Kokemukseni pyyteettömästä luottamuksesta oli niin voimauttava ja vahvistava, että halusin myös olla kaiken sen luottamuksen arvoinen. Vapaaehtoisena en kuitenkaan kokenut minkäänlaisia paineita panoksestani, joten sain uurastaa melko vapaasti ja luovasti tiettyjen (tässä tapauksessa uskonnollisten) raamien sisällä. Tämä yhdistelmä voimaantumista, luottamusta, vapautta ja turvallisia raameja teki minusta paitsi ahkeran ja aktiivisen toimijan seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä, myös luottavaisen ja uskaliaan työntekijän.

Vaikka en itse koe olevani millään tavalla uskossa enkä siksi halua edustaa minkäänlaisia uskontokuntia, haluan oman kokemukseni vuoksi tuoda esille Suomen seurakunnissa tehtävää upeaa ennaltaehkäisevää ja eheyttävää nuorisotyötä. Suomessa seurakunnathan ovat osanneet hyödyntää nuorten innostusta, aktiivisuutta ja asemaa hyvin jo lie kuinka monia vuosia esimerkiksi rippileirien isostyössä. Eikä seurakunta syrji ketään, vaan kaikenlaiset nuoret ovat hyväksyttyjä vapaaehtoisiksi. Seurakunta siis tarjoaa kaikenlaisille nuorille tärkeitä kokemuksia hyväksynnästä, tärkeydestä ja osaamisesta.

Mutta seurakunta ei jää pelkästään antaja-puolelle. Paitsi että seurakunta saa luonnollisestikin innostuneita apukäsiä, he saavat ennen kaikkea tuiki tärkeän linkin lasten/nuorten ja työntekijöiden välille. Eli vertaisen jakamaan kokemuksia, tarjoamaan mallintamisesimerkkiä sekä luomaan uskoa muihin lapsiin ja nuoriin! Erilaisuudeltaan rikas joukko nuoria on mitä parhain samaistumisen kohde seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön kohteena oleville kerholaisille ja leiriläisille, joista apuohjaajien esimerkin ja innostuksen kautta kasvaa jälleen uusia innostuneita nuoria!

Kumpikin osapuoli voittaa siis tässä yhteispelissä, nuori ja yhteisö, mutta myös koko yhteiskunta: Joka ikinen lapsi ja nuori, joka saa osakseen edes pienen osan sitä hyväksyntää, arvostusta, myötätuntoa ja luottamusta, minkä minä seurakunnan vapaaehtoisena sain, saa eheämmän kokemuksen itsestään tärkeänä ja arvokkaana ihmisenä. Siitä on hyvä pienen ponnistaa. =)

Vapaaehtoistyö lähtee arvoista

Minulle tärkeitä arvoja vapaaehtoistyössä ovat yhteisöllisyys, kokemusoppiminen sekä toiminnallisuus:

• Yhteisöllisyyden sisältämä suvaitsevaisuus ja jokaisen erilaisuuden arvostaminen motivoi käyttämään omia vahvuuksiaan kaikkien hyödyksi. Vahvuuksiensa myötä syntyy mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja se tuo tunteen hallinnan mahdollisuudesta sekä omasta potentiaalista ja voimasta. Tästä syntyvä myönteinen kierre suojelee elämän vaikeuksien aiheuttamalta lannistumiselta ja toimintakyky pysyy yllä haasteista huolimatta.

• Vapaaehtoistyö on turvallinen mahdollisuus oppia itsestä ja muista, ihmisyydestä sekä yhteiskunnan toiminnasta. Yhteisö tarjoaa turvallisia rajoja, samaistumisen kohteita, mallioppimista sekä palautetta ja peilausta itsestä ja omasta toiminnasta. Vapaaehtoinen voi yrittää luovasti ja erehtyä oppiakseen. Vapaaehtoisille tarjotaan myös yleensä paljon tukea, joten osaaminen ja ymmärrys kehittyvät yhteisön jäsenten antaman palautteet, tuen ja ohjauksen ansiosta. Myös toisten pyyteettömyyden näkeminen voimauttaa ja inspiroi, sekä tuo turvallisuuden tunteen, kun huomaa, että maailmassa ja ihmisissä on niin paljon hyvää ja potentiaalia. =)

• Toiminnallisuus tarkoittaa minulle vapaaehtoistyössä mahdollisuutta toteuttaa tuottavaa työtä, jossa näkee oman työnsä jäljen. Tärkeintä ei ole varsinaisesti itse työtehtävä, jos siinä voi toteuttaa omia vahvuuksiaan ja jos se tähtää itselle tärkeiden arvojen toteuttamiseen. Vapaaehtoistyö syntyy yleensä sisäisestä kipinästä saada käyttää aikaansa ja elämäänsä itselle tärkeille asioille, jolloin se myös tuo elämälle ja itselle lisää merkitystä. Tämä taas motivoi jatkamaan vapaaehtoistyötä.

Vapaaehtoistyö tukee paitsi ihmisyyttäni, myös ammatillisuuttani, asiantuntijuuttani, työhyvintointiani ja myös mielenterveyttäni. Se siis antaa vähintään yhtä paljon kuin vie. Vaikka kiireisenä yrittäjänä voisin käyttää vapaa-aikani myös itseeni tai läheisiini, koen, että antamalla myös muille, saan valtavasti itselleni. Vapaaehtoistyö on tärkeää työtä, jonka arvo ei ole mitattavissa luvuissa, rahoissa, siihen käytetyssä ajassa tai panostuksessa. Se on mitattavissa meissä ihmisissä, meistä koostuvissa yhteisöissä sekä yhteiskunnassamme, jota luomme ja kehitämme itse omalla toiminnallamme. Jokainen meistä. Sinäkin. =)

Jaa tämä sivu: