Virheiden pelosta virheistä oppimiseen

Virheiden tekeminen kuuluu elämään, emmekä voi välttää niitä millään. ”Virheistä oppii”. ”Virheet opettavat”. ”Virheiden kautta voittoon”. Sanontoja riittää kuvaamaan sitä tosiasiaa, että virheet ovat väistämättömiä elämän monimutkaisessa kulussa, mutta niistä voi myös hyötyä. Kuinka sitten virheitään voi katsoa rakentavasti silmästä silmään ja ottaa niistä aidosti opikseen?

Virheiden tekeminen liittyy aina virhearvioon siitä, miten arvelemme tekojemme tai toimiemme vaikuttavan ihmisiin ja asioihin ympärillämme –ja itseemme. Koska virheet perustuvat väärään arvioon, tarkoittaa se sitä, että niitä välttääksemme meidän on joka hetki pyrittävä näkemään toimiemme tulos. Tämä tarkoittaa taitoa nähdä tulevaisuuteen. Mutta koska elämässä ainut, mikä on loppupeleissä varmaa, on vain käsillä oleva hetki, emme yksinkertaisesti voi millään tietää tulevaisuutta. Koska emme osaa ennustaa tai tietää tulevaa, joudumme käyttämään arviointikykyämme sen pohtimiseen mikä olisi kaikkein TODENNÄKÖISIN lopputulos valitsemallemme toiminnalle. Ja kuten elämässä hyvin usein käy, ei todennäköisinkään ole aina varma valinta. Voimme siis parhaimmillammekin vain arvailla ja kokeilla.

Sitten pääsemmekin itse asiaan. Eli siihen, että tekevälle sattuu ja virheet ovat väistämättömiä. Tämä ajatus on kovin musertava, kunnes ymmärrämme katsoa syvällisemmin sen taakse: Jos virheitä sattuu aina, kaikesta huolimatta, emmekä voi hallita elämää niin, että pystyisimme koskaan täysin välttämään virheitä, on yrityksemme välttää niitä melko palkitsematonta ja jopa turhaa. Virheitä kun sattuu siitä huolimatta.

Myötätunnon avulla voimme kuitenkin vapautua ikuisen virheellisyytemme taakasta. Myötätuntoa hyödyntämällä voimme päästä siihen ymmärrykseen, että olemme aina tehneet parhaamme siinä hetkessä, joka päätöksemme teon hetkellä on vallinnut. Myös toimimattomuus ja välttämiskäyttäytyminen ovat päätöksiämme siitä, kuinka haluamme toimia jossain tilanteessa. Oli valittuun vaihtoehtoon johtaneet lukemattomat syyt sitten mitkä tahansa (tunne, olosuhde, konteksti…), emme voi jälkikäteen tuomita itseämme tai toisiamme menneistä valinnoista. Emme voi millään syyttää ketään siitä, että jälkiviisaina tulee huomanneeksi tosiasioita, joita ei osannut hetki sitten vielä ottaa huomioon. Tai mille ei osannut antaa sille kuuluvaa painoarvoa. Virhe on opettanut jo meitä, joten virheen jälkeen meillä on hallussamme tietoa tai taitoa tai kykyä, jota ei ollut ennen virhettä.

Tästä pääsemmekin virheiden tekemisen ytimeen: niistä oppimiseen. Olen kuullut joskus Buddhalaisesta ajatuksesta koskien karmaa, jonka mukaan voimme puhdistaa pahojen tekojemme turmelemaa karmaa neliportaisen toimintaohjeen avulla. Samaa ideologiaa sovelletaan mm. vastuunportaat-menetelmässä, jonka avulla lapsille opetetaan vastuunoton ideologiaa käytännössä. Pääpontit kummassakin sovelluksessa ovat:

• virheen tunnistaminen ja tunnustamien, soimaamatta itseään turhaan, mutta myöntäen kaikki tosiasiat

• teot, joilla yrittää paikata tekemäänsä virhettä ja saada se mahdollisesti jopa korjattua

• lupaus, ettei koskaan enää tee samaa virhettä uudestaan tai ainakin lupaa tehdä kaikkensa pyrkiäkseen välttämään saman virheen toistamisen (=välttää toimia jotka johtivat virheeseen)

• teot, joilla voi pyrkiä korvaamaan aiheuttamaansa pahaa.

Tätä virheistä oppimisen ketjua seuratessamme, pääsemme siihen lopputulokseen, että itse asiassa, mitä enemmän virheitä teemme (pyrkien tietysti välttämään samoja virheitä), sitä enemmän opimme ja sitä paremmiksi osaajiksi koko ajan kasvamme! Kyse on sananmukaisesti (arviointi)kyvystä ja osaamisesta, joka karttuu kokemuksen myötä. Arviointikykyään kannattaa tietysti pääasiassa kasvattaa opiskelemalla ja yleissivistystään lisäämällä, mutta nekään eivät sellaisenaan kartuta taitoa hyödyntää elämässä sattuvia virheitä.

Myös toisten virheistä voi ottaa oppia. Tästä syystä esimerkiksi historian tunteminen on tärkeää. Toisten virheistä oppiminen vaatii kuitenkin vahvaa myötätuntoa, sillä meidän on liian helppo tuomita toisia ymmärtämättä heidän valintaansa johtavia syitä. Voidaksemme ymmärtää toisten motiiveja, on meidän uskallettava hypätä heidän saappaisiinsa ja kohdata heidän kokemuksensa. Tähän saa apua tarinoista. Lastensadut, romaanit, elämänkerrat, elokuvat, dokumentit, laulut, yms. Tarinoiden avulla voimme sukeltaa toisen ihmisen kokemusmaailmaan ja ottaa opiksemme heidän kokemuksistaan. Näinhän lapsetkin oppivat saduista. Virheiden tekemisen viisaudesta on syntynyt myös lyhyempiä ”tarinoita”, nimittäin hienoja sanontoja, joiden sanoma on yksinkertaisen iskevää ja opettavaista. Yksi suosikeistani on: ”Mestari on tehnyt enemmän virheitä, kuin aloittelija on edes kokeillut.” Toisin sanoen mestari ei ole se, joka ei tee virheitä. Mestari on se, joka on tehnyt niin paljon virheitä, että hän on oppinut.

Itselleni virheellisyyteni hyväksyminen ja sietäminen on varmaan ikuisuusprojekti, jota saan harjoitella päivittäin siviilielämässäni, yrittäjän arjessani sekä ihmisenä kasvamisessa. Olen ymmärtänyt kuitenkin virheiden siunauksen ja alkanut hyödyntämään virheiden kautta saamaani tietoa. Yksi voimauttavimmista elämän opeistani on ollut ymmärrys siitä, että ilman kaikkia tekemiäni ja kohtaamiani virheitä elämässä, en olisi tänä päivänä valmentaja. Ilman omakohtaisia kokemuksia arjen vaikeuksista, en olisi koskaan saavuttanut sitä ymmärrystä, jonka avulla pystyn nykyisessä työssäni auttamaan ja tukemaan upeita asiakkaitani. Eivätkä virheet ole minunkaan kohdallani vain mennyttä historiaa, vaan virheet ja virheellisyys kulkevat edelleen mukanani, ja oletan niiden olevan osa arkeani myös lopun elämääni. Aion vast’edeskin uskaltaa tehdä asioita silläkin uhalla, että tulen jossain vaiheessa varmasti tekemään virheitä.

Jos jostain tietää eläneensä täyttä elämään, niin siitä, että on tehnyt virheitä. Elämän ruletissa se, joka ei pelkää tehdä virheitä, uskaltaa pelata. Silloin voi hyvinkin olla, että voittaa.

Auta minua kehittämään Nepparia vastaamalla tähän näkyvyys- ja kehittämiskyselyyn ! Suuri kiitos!! =D

Jaa tämä sivu: